34 vastausta artikkeliin ”Tyttö parka / Poor girl

  1. Meillä diagnosoitiin 14v vanhalla parsonrusselilla selässä nivelrikko joku vuos tai kaks sitten. Noiden pistosten avulla se kuitenkin jaksaa vielä olla iloinen ja liikkua kunnolla, eikä osoita kipua. Eli älä kuitenkaan ihan kokonaan suruun vaivu tän asian kanssa, toivotaan että teillä auttais noi pistokset. :)

    • Joo, toivotaan! Silti se leikkaus jotenkin tuntuisi oikealta, kun Ranu on vasta 6-vuotias ja äh. Ehkä menen vain nyt löllöttämään ja puhumaan pehmeitä nuille koirille.

  2. Meidän corgi halvaantui vyötäröstä alaspäin maanantaina. Leikkaus olisi n. 5000e +matkat vantaalle täältä idästä. Ei lähdetty ruljanssiin kun on 3ssa välilevyssä vikaa niin se olisi vain seuraava hajonnut (itseasiassa halvaantuminen paheni seuraavana päivänä ja ylempää joten seuraava välilevy menikin siinä). Nyt on lääkityksellä ja häkkilevolla ja pienellä kuntouttamisella ollaan saatu jo häntä pari kertaa heilahtamaan ja miltei seisomaan omilla jaloillaan.
    Että ei sitä tiedä josko ne pistokset ja tuki auttaisi niin paljon ettei leikkausta tarvita. Meidän tyttö tuskin enää koskaan kävelee mutta parempaa onnea teille! Ja voimia arkiruljanssiin, se voi ottaa koville kun yrität pidellä innokasta koiraa levossa ;)

    • Voi kurja :< Mekin mietitään, että miten "pysyvä" parannuskeino se leikkaus lopulta olisi + ent', jos etujalatkin rappeutuvat (oli jotain rappeumatautia ilmeisesti, en nyt nyyhkytykseltäni muista).
      Kipulääkitys ainakin on saanut nyt Ranuun vipinää, kun tuntuu meno maittavan ja leikkiäkin tekisi kovasti mieli! Eli jottain iloa mömmöistä :D

        • On olemassa monia koiria, jotka elävät onnellista elämää, oli sitten toimivia raajoja tai ei. Se riippuu ihan täysin omistajasta, että onko valmis pitämään huolta halvaantuneesta koirasta ja takaamaan tälle onnellisen elämän. Tai edes kokeilemaan, josko eläimen tila vaikka paranisikin. IMO on ihan hyvä, että nykyisin kaikki eivät vain luovuta eläinten suhteen, vaan yrittävät kehittää niille toimivan ja hyvän loppuelämän.

          ps. Miettikääpäs nyt, että sanoisitteko saman esimerkiksi äidille, jonka lapsi on halvaantunut (raju rinnastus, I know, mutta silti). Vähän myötätuntoa kehiin, ennenkuin kommentoitte. Eiköhän koiranomistaja joudu tappelemaan noiden ajatusten kanssa päivittäin, ilman että muistutatte niistä. (nimim. joutui jokunen vuosi sitten päättämään muutaman kuukauden vanhan koiranpennun lopettamisesta, kun sille todettiin viherkaihi)

          • Anteeksi että tulen tänne ”keuhkoamaan” mutta
            tässäkin corgiasiassa pitäisi huomioida rodunomainen käytös. Corgi on paimenkoira, aktiivinen ja riehakas monitoiminakkimakkara ja onko sille oikein että sitä pidetään väkisin hengissä koska omistaja ei tahdo ”tappaa” sitä, olisiko kuitenkin lopettaminen oikea sana tälle? Hienoa pitää tuollaista rotua halvaantuneena hengissä ja rinnastaa sitä ihmiseen?

            Ja koska ylempänä puhuttiin että vikaa on välilevyissä niin vaikka koira olisi vyötäröstä halvaantunut niin corgilla on sen verran pitkä selkä että kyllä sen kivun tuntee vaikka olisi alempaa halvaantunut :(

            Kiitos ja anteeksi mutta corgien kasvattajana en pysty hyväksymään tällaista.

            Ja pojot Teukalle ihanista mopseista ja varsinkin rescuekoirista! :)

          • Selitän valintamme; Koiralla ei ole kipuja ollut missään vaiheessa. Vain jos toinen koira hyppää selkään vinkasee mutta selkeitä kivun merkkejä ei ole missään vaiheessa ollut. Tyttö on ollut koko ajan hyvin aktiivinen ja elämäniloinen jonka takia tehtiin päätös että katsotaan kahden viikon häkkilepo ja lääkitys ja niin kauan kun tyttö on iloinen, kivuton ja tavara kulkee sisään ja ulos pidetään tyttöä ja rakennetaan kärrit sitten peräpäälle jos siihen tulee. Nyt käytössä on pehmustettu peränkannatin jolla käydään lenkillä, mutta kuntoutus ja lepo on toiminut koska tyttö seisoo jo omilla jaloillaan. Kävelemään ei pysty mutta ehkäpä sittenkin jokin päivä sekin on mahdollista.
            Se on hyvä että ajattelette koiran parasta, mutta uskokaa tai älkää, on se meilläkin mielessä. Tuntuu vaan niin turhalta lopettaa onnellinen ja toimiva ja mahtava koira vain koska sen perä ei kanna. Jos sen perä ei kanna niin minä kannatan siihen asti kunnes tulee piste ettei koiran elämä enää ole onnellista ja sen arvoista. Onhan tämä henkisesti ja fyysisesti rankempaa elämää mutta aina kun näen koiran piehtaroivan lumessa tai hyökkäävän nuolemaan naamaa suu hymyssä kaikki on sen arvoista.

          • (Tuohon alempaan)

            ”Corgi on paimenkoira, aktiivinen ja riehakas monitoiminakkimakkara ja onko sille oikein että sitä pidetään väkisin hengissä koska omistaja ei tahdo ”tappaa” sitä”

            Jos nyt vähän filosofisesti/moraalisesti tarkastellaan, niin onhan monet ihmisetkin luonteeltaan aktiivisia ja riehakkaita ja monitoimisia ennen halvaantumistaan, eikä tuolloin käydä minkäänsortin keskusteluja elämän päättämisestä (vaikka joissain tapauksissa tietysti halvaantuneet menettävät elämänhalunsa). Uskon kuitenkin koirien elämänhalun säilyvän helpommin, ne kun eivät mahdollisesti tuppaa ajattelemaan menneitä tai tulevia.

    • Kiitos vinkistä! ^_^ Nyt on testissä joku nivelkoiranruokanappula ja testiajan jälkeen voisi kokeilla lisätä mukaan tuota monitehoa. Ja juu, Cartrophen-pistoksia saamme.
      Kaikki hoiva on varmaan plussaa, kun raukka joutunut olla kivuissa ties kuinka pitkään…

      • Hei,ikävä kuulla Ranun tilanteesta :c oon lueskellu tätä sun blogia jo useamman vuotta täältä varjoista :3

        Tässä hieman oman koiran stooria:
        Miun 5 ja puol vuotiaalla labbiksella on pitkälle edennyt nivelrikko molemmissa polvissa ja koira oli yhdessä vaiheessa niin huonokuntoinen että oli menossa jo viimeiselle piikille, carthropheeni auttoi alkuun mutta teho väheni ajan saatossa… Omppu oli (ja on edelleen) pirteä ja elämäniloinen, joten ell suositteli että kokeiltaisiin trocoxil nimistä, markkinoille pari vuotta sitten tullutta lääkettä ja lisäksi uimista lihashuoltoa ja painonhallintaa ajatellen. Nyt nivelrikkoa ei havaitse muuten kuin hieman pihtikinttuisina takajalkoina, koiraan ei satu ja se menee ja viipottaa onnellisena, toivottavasti vielä monta vuotta!

  3. Kissallani diagnosoitiin virtsanrakontulehdus ja ennen sitä epäiltiin jotain kohtuun liittyviä juttuja. No, röntgenit, kokeet ja useamman viikon lääkekuurit maksoivat jotain 900 euroa. Ai että näitä eläinten omistamisen onnia.

    • No joo! Vähän tämän takia ei tullut haaveiltua lemmikeistä ennen kuin oli edes jonkinlaiset tulot *__* Ellei lasketa akvaariota silloin, kun asuin vielä kotona…

  4. Meidän espanjalaisella koiralla on myös nivelrikko. Pelkkä pistos on tuntunut auttavan. Koira ei arista jalkaa enää ollenkaan. Ja jos leikata pitää kannattaa vertailla hintoja eri eläinlääkäreillä, ainakin Kouvolassa tuntuu olevan isojakin eroja.

  5. Mun nyt 11-vuotiaalla shetlanninlammaskoiralla todettiin 2013 elokuussa pahat nivelrikot. Ilmeisesti lonkat oli alunperinkin aika huonot. Nyt on mennyt vuosi ja on käytetty kaikkia mahdollisia nivelvalmisteita, cartrophen-pistossarjaa kaksi kertaa ja ruokaa jne. Viime käynnillä eläinlääkäri totesi, että mummelin lihakset ovat alkaneet surkastua takajaloista. Ei ole juuri eroa käytänkö sillä särkylääkkeitä vai ei. Mummon lähtölaskenta on siis alkanut…

    Kannattaa antaa Artrhobalans-glukosamiinisulfaattia (apteekista saa 180 kpl purkin n. 25 e ja mun 7,5kg koira syö puolikkaan tabletin päivässä), biotiinia saa eläinkaupoista tai apteekista (en hintaa muista) ja inkivääri-MSM-jauhetta saa edullisimmin tämän kaupan kautta http://www.puuilo.fi/cat/product_details.php?p=5747. Inkivääri auttaa myös noihin. Sekoitan itse noi piimään ja ne uppoaa hyvin.

    Toivottavasti Ranu tulee kuntoon. Hän oli niin kovin hurmaava kaveri Sarjisfestareilla kun rapsuttelin vähän. :<

    • Joo, katsotaan mihin pistokset riittää. Sen jälkeen alkaisi ihan jatkuva kipulääkitys. Oon valmis tunkemaan koiraan kaikkia lisäravinteita, ettei vaan sattuisi. Nyt jo tassujen lipominen ja läähättely vähentynyt eli ei kai ole niin kipeänä. ^_^ Painoakin vähän pois, kun on lihonnut. Eikä ihme, kun tajuttiin Ranun pöllivän Lihiksen ruokia.

  6. Peppi: ”Anteeks, mut minkä ihmeen takia MisLuck haluaa pitää elossa koiran, joka ei voi enää koskaan kävellä? :(”

    Luultavasti sen takia, ettei halvaantuneita ihmisiäkään vain tapeta pois tieltä, jotta ”ei tarvitsisi kärsiä”. Kyllä vammautuneet/vanhat/sairaat voivat vielä elämästä saada jotakin irti, joten omasta mielestäni on itsekästä päättää toisen elämä, varsinkin kun eläimeltä ei voi lupaa kysyä. Harvat sairaat ihmiset pyytävät itseään lopettamaan, joten tuskin koirakaan pyytäisi. Itse en koskaan tappaisi koiraani, vaan yrittäisin mahdollisuuksien rajoissa tarjota sille kivuttoman, rauhaisan loppuelämän.

    • Nämä ovat kyllä yllättävän vaikeita asioita. Helppo ajatella, että pitäisi vain tappaa, mutta kiintymys lemmikkiin on suuri. En ota kantaa, mutta asioita on hyvä pohtia suuntaan ja toiseen.

    • Simba: Minusta tässä ei nyt oikein voi verrata koiraa ihmiseen. Halvaantunut ihminen ymmärtää tilanteen jonka myötä sopeutua, toisin kuin koira, joka on luotu liikkumaan. Vaikka miten rakas lemmikki onkaan kyseessä, ei elämää saa turhaan pitkittää omien tunteittensa takia. Mutta jos eläin on onnellinen ja kivuton, niin mikäpä siinä sitten.

      Tea: Ranulle paranemisia ja pitkää ikää ja koko perheelle jaksamisia!

      • willle: Tähän voisi tietysti argumentoida, että kyllähän ihminenkin on luotu liikkumaan, ja omasta mielestäni eläimet sopeutuvat vammohinsa jopa paremmin kuin ihmiset, varsinkin henkisellä tasolla. Koirat eivät ajattele menneitä, ja tuskin murehtivat tulevaa – siksipä niillä on paremmat mahdollisuudet nauttia elämästä vielä vamman jälkeenkin, kunhan kipu pidetään aisoissa. Kolmijalkaiset ja jopa halvaantuneet koiratkin kyllä saadaan liikkeelle tavalla tai toisella: Kolmijalkaiset hyppelevät hyvinkin ketterästi (siinä missä ihmisellä olisi proteesi ja kaiken maailman härpäkkeet) ja halvaantuneille koirille on kehitelty pieniä renkailla varustettuja kärryjä, joilla liikkua paikasta toiseen halutessaan. Toinen asia on tietysti, mihin omistajalla on varaa. Lemmikin terveydenhoito kun valitettavasti saattaa joskus käydä hyvinkin kalliiksi, ja jo ihan siitäkin syystä usein joudutaan lopettamaan, kun kukaan ei sairasta eläintä enää uuteen kotiin ota.

    • Oho, onnistuimpa saamaan täälä keskustelun aikaseksi! Oon iteki koiraihminen ja ymmärrän täysin, kuinka rakas ja tärkeä koira voi olla. Tarkotukseni ei ollut syyllistää ketään, ja haluan uskoa, että jokainen koiran omistaja haluais vain hyvää koiralleen.

      Oma koiranikin alkaa olla jo seniori-iässä ja sydämen vajaatoiminta vaivaa ajoittain. Kyllä mä ainaki lähes päivittäin mietin, että onko koiralla hyvä olla ja missä vaiheessa pitää täyttää viimeinen velvollisuus ihmisen parasta ystävää kohtaan. Joskus se rakastaminen voi olla sitäkin, että osaa päästää irti.

      Nii, ja eutanasia ei valitettavasti oo vielä ihmisten osalta mahdollista Suomessa, joten mun mielestä on aika radikaalia verrata ihmisiä ja koiria tässä asiassa keskenään.

      • Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe – näyttää monella olevan paljon sanottavaa.

        ”Nii, ja eutanasia ei valitettavasti oo vielä ihmisten osalta mahdollista Suomessa, joten mun mielestä on aika radikaalia verrata ihmisiä ja koiria tässä asiassa keskenään.”

        Itse taas lähden siitä lähtökohdasta, että jokainen elämä on yhtä arvokas. Moraalisen ongelman minulle luo se, että koiralta tai miltään muultakaan eläimeltä ei voi suoraan kysyä ”Onko jokainen päiväsi tuskaa? Tahtoisitko jo kuolla?” Eläimet toisaalta ehkä kohtaavat kuoleman rohkeammin, sillä eivät nykyisen tiedon mukaan juurikaan filosofoi ja ajattele mitä tuleman pitää. Jotkin eläimet tosin, kuten elefantit, erkanevat laumastaan ja hakeutuvat tiettyyn paikkaan odottamaan kuolemaa, ja olen kuullut samanlaisia tarinoita koirista. Mahdollisuuksien salliessa olen itse siispä luonnollisen kuoleman puolesta – kunhan kivut ovat hallinnassa, eikä eläin ole paniikissa.

        Kipujen/vakavien sairauksien takia lopettamisen vielä tietysti tavallaan ymmärtää, verrattuna esimerkiksi siihen valitettavaan tosiseikkaan, että koiria lopetetaan usein omistajan virheestä (eli ei olla koulutettu kunnolla ja koirasta on tullut agressiivinen hirviö. Joskus syy voi tietysti olla ihan koiran pääkopassakin), mutta tämä nyt on huomattavasti eutanasiaa suurempi moraalinen ongelma.

  7. Voi ei, nivelrikko on todella kivulias vaiva! Ranulla on varmaan olleet kovat tuskat :( Onneksi se on nyt omassa kodissa ja saa hoitoa. Jatkuva kipulääkitys on ehdoton nivelrikossa, mutta joskus oikeaa lääkitystä joutuu hakemaan jos masu ei kestä kaikkia kipulääkkeitä. Tsemppiä Ranulle, toivottavasti olo pysyy hyvänä.

    • No joo, ja kokemattomana koiranomistajana ei edes tajunnut aluksi, että mistä oli kyse. Harmittaa, että ollaan hölmönä katsottu kipeää koiraa viisi kuukautta. X__X

      Nyt senkin vasta tajuaa, kun Ranu lääkkeiden ansiosta jaksaa samoja asioita kuin Lihis (melkein). Ei oo semmoinen arka ja hiljainen möllykkä nyt :D

  8. Ihan pakko kommentoida tohon corgiasiaan, että samaa mieltä kuin moni muukin; koiran elämä ei mielestäni ole erityisen mielekästä jos se on halvaantunut. Se ei saa riittävää aktiviteettiä ja stimulaatiota pelkästä ympäriinsä kanniskelusta ja koska omistaja itsekin sanoi että tuskin kävelee enää, päätös on mielestäni itsekäs.
    Ymmärrän kiintymyksen lemmikkiin, mutta kun ihminen ottaa kotiinsa eläimen, pitää olla valmis tekemään myös nämä vaikeat päätökset kun niiden aika tulee. Halvaantunut koira ei myöskään ole millään tavoin verrattavissa halvaantuneeseen ihmiseen. Koira on luotu liikkumaan niin kuin joku aikaisemmin totesi, ja kun katsoo oman koiran liikunnan iloa, ei voi olla eri mieltä.

    Tealle ja perheelle paljon jaksamista ja Ranulle erikoisjaksamishali!

  9. ^ Voi se lopettaminenkin olla itsekäs teko. Onhan se aina helppoa ajatella tekevänsä suurenkin palveluksen lemmikille ottamalla nirrin pois, niin ei tarvitse kärsiä itse tunnontuskista. Vapauttaahan se helposti vastuusta, kun ei tarvitse huolehtia sairaasta eläimestä. Jännä, että eläimen kohdalla se lopettaminen tuntuu aina olevan se Oikea päätös, muuten tullaan huutelemaan ja syytetään kidutuksesta. En usko, että eläimetkään valitsisivat yhtään mielummin ennen aikaisen kuoleman.

    Sitä vain, että asioita pitäisi kyllä katsoa tapauskohtaisesti, eikä ajatella että kaikki ratkaisut koskee kaikkia.

  10. Selitin tilannetta tarkemmin muuten tuolla alkuperäisen postaukseni kommennoinneissa, ja eilen tyttö muuten otti kaksi ihan selvää askelta. (Saako nyt hyppiä ja tanssia ja heiluttaa peppuläskejä voitosta?) Olen pessimisti eli realisti joten ajattelen aina synkimmän mukaan -varsinkin kun perheessä on nyt paljon muutakin surkeaa meneillään. Mutta nuo koirat on meidän lapsia ja äiti venyy vaikka mihin tehdäkseen lapsensa onnelliseksi. Koiraa pidettiin häkkilevossa mutta sai se silti liikkua valvotusti ja kannatellusti. Jos koiraa vaan kantelisi kaikkialle sen kunto romahtaisi ja se ei edesauta kuntoutumista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *